Kun Pohjola valtasi Eurooppaa: Eurooppaa hallinnut Liverpool hyytyi Helsingin pakkaseen

Tässä juttusarjassa muistellaan pohjoismaisten joukkueiden merkittäviä otteluita eurokentillä. 1980-luvun alussa Liverpool oli säännöllinen vieras Pohjolan perukoilla, ja vierailuista yksi päättyi pahaan mahalaskuun.

European Cup 1982–83: HJK 1, Liverpool 0

Ryhmä HJK:n pelaajia odotti jännittyneenä seuran toimistolla Helsingin Olympiastadionilla. Klubi oli hiljattain voittanut kyproslaisen Omonian näyttävästi Euroopan Cupin ensimmäisellä kierroksella kaudella 1982–83, vaikka oli hävinnyt ensimmäisen osaottelun vieraissa 0–2.

Nyt HJK:ssa jännitettiin seuraavaa vastustajaa. Oli selvää, että vaikeusaste tulisi kasvamaan. Toisella kierroksella arvontakorin sisältö oli eräänlainen eurooppalaisen seurajalkapallon kuka kukin on -galleria. HJK:n ohella uutta vastustajaa odottivat esimerkiksi Espanjan mestari Real Sociedad, italialaisjätti Juventus ja lopulta Euroopan Cupin voittanut Hamburger SV.

HJK:n pelaajat olivat puoliammattilaisia. Kunnioitettava palkintokaappi Klubilla toki oli. Vuonna 1982 seura oli jo 13-kertainen Suomen mestari. Yksikään muu seura ei ole pystynyt samaan vielä 38 vuotta myöhemminkään, siinä missä HJK on samassa ajassa voittanut 16 mestaruutta lisää.

HJK oli ollut kestomenestyjä suomalaisen jalkapallon alkuhämärästä lähtien. Viimeisen kymmenen vuoden ajana se oli ollut myös Helsingin kiistaton ykkönen. Siinä missä muut helsinkiläisseurat olivat tulleet ja menneet, HJK oli jatkuvasti pitänyt paikkansa suomalaisen jalkapallon huipun lähettyvillä.

Valitettavasti suomalainen jalkapallo kokonaisuutena polki korkeintaan paikallaan. Sotien jälkeinen kaupungistuminen oli tarjonnut joukkuelajeille erinomaisen tilaisuuden houkutella yleisurheilu- ja hiihtokansaa luokseen, mikä olikin näkynyt jalkapallokatsomoissa 1960-luvulla. Yleisömäärät olivat huippulukemissa ja HJK:kin houkutteli säännöllisesti Stadikalle lähemmäs 10 000 katsojaa.

Ketterimmin yhteiskunnallisen muutoksen hyödynsi kuitenkin jääkiekko. Varhaisessa vaiheessa ammattilaisuutta ajaneet kiekkojohtajat olivat edistyksellisiä ja innovatiivisia, eikä jalkapallo keksinyt keinoja pärjätä kilpailussa. Niinpä laji menetti asemiaan. Vaikka HJK pysyi lajin mahtiseurana ja voitti historiansa ensimmäisen tuplamestaruuden syksyllä 1981, entinen kansansuosio oli muisto vain. 1980-luvulle tultaessa Klubin yleisömäärä oli laskenut noin puoleen 60-luvun kulta-ajoista. Keskiarvo pyöri 3 000 katsojan tuntumassa.

Naapurimaa Ruotsissa jalkapallo oli voimiensa tunnossa. Sikäläiset kärkiseurat olivat jopa horjuttaneet suurempiaan eurokentillä. Itärintamalla oli kuitenkin hiljaista, eivätkä suomalaiset seurat osanneet haaveillakaan vastaavasta menestyksestä.

Faksin runksutus täytti pienen toimiston. Laite sylki Uefan logolla varustetun paperin, jossa seisoi HJK–Liverpool FC. Suomalainen amatöörijoukkue saisi vastaansa Bob Paisleyn luotsaaman huippujoukkueen, joka oli pelkästään viimeisen kuuden vuoden aikana voittanut viisi Englannin mestaruutta ja kolme Euroopan Cupia.

Englantilainen jalkapallo oli jo tullut suomalaisille tutuksi. Muiden Pohjoismaiden tapaan Englannin liigaa oli televisioitu maassa 1970-luvulta alkaen. Tänäkään päivänä ei ole lainkaan harvinaista kuulla keski-ikäisen miehen verestävän romanttisia lapsuusmuistoja: talvilauantaina hieman ennen kello 17:ää keräännyttiin mustavalkotelevision ääreen jännittämään Englannin liigan ottelua. Pian legendaarinen Aulis Virtanen kertoisi, mikä joukkue pelaa missäkin väreissä ja mihin suuntaan se hyökkää. Ottelun jälkeen mentiin saunaan.

Myös suomalainen jalkapallo oli jo tullut Liverpoolille tutuksi. Itse asiassa joukkueella oli edessään Suomen-visiitti jo kolmantena peräkkäisenä vuonna. Vuosina 1980 ja 1981 Paisleyn miehistö oli kohdannut Euroopan Cupissa silloisen Suomen mestari Oulun Palloseuran. Liverpoolin olisi pitänyt osata olla varuillaan, sillä vierasottelut eivät olleet olleet mitään läpihuutojuttuja. Syksyllä 1980 OPS oli venynyt Raatissa jopa 1–1-tasapeliin, ja vuotta myöhemminkin se hävisi kotonaan vain 0–1.

Kummallakin kerralla Liverpool oli lyönyt oululaiset kotikentällään murskaluvuin (10–1 ja 7–0). Ehkä se sumensi punapaitojen arvostelukykyä 19. lokakuuta 1982, kun joukkue asteli Helsingin Olympiastadionille hyytävään kahden asteen pakkaseen.

Kylmyys oli ilmeisesti hyydyttänyt myös helsinkiläiset, sillä Stadikalla ei juuri ollut nähtävissä merkkejä suomalaisten lämpimästä suhteesta englantilaiseen jalkapalloon – saati siitä, että Liverpoolista tuli myöhemmin yksi maan kannatetuimmista seuroista. Töölöön oli saapunut vain 5 722 katsojaa. Jälkikäteen moni epäilemättä katui päätöstään jäädä kotiin. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 2015 yli 20 000 ihmistä todisti merkityksetöntä harjoitusottelua samojen seurojen välillä.

Rotaatio oli vielä melko tuntematon käsite, joten Liverpool aloitti vahvalla miehistöllä. Bruce Grobbelaar seisoi tolppien välissä ja esimerkiksi Alan HansenGraeme SounessKenny Dalglish ja Ian Rush tähdittivät Poolin avauskokoonpanoa.

Kuten odottaa saattoi, HJK vietti suurimman osan peliajasta omaa maaliaan puolustaen. Sen se kuitenkin teki erinomaisesti. Helsinkiläisten maalilla 28-vuotias lontoolainen pelasi elämänsä ottelua.

1980-luvun alkupuolella eri puolille Suomea oli saapunut runsaasti englantilaisia pelaajia. Pitkäaikainen Charlton-maalivahti Jeff Wood pelasi ensimmäistä kauttaan HJK:ssa epäonnistuneen Colchester-pestinsä jälkeen. Wood oli ilahtunut suuresti kuullessaan arvontatuloksen. Nyt hän otti kaiken irti harvinaisesta tilaisuudestaan ja turhautti Liverpool-tähtiä yksi toisensa jälkeen.

"Selvittyään (David) Hodgsonin ja (AlanKennedyn vaarallisista laukauksista Helsinki pääsi peliin kiinni, pelasi teräviä syöttöjä laidalle ja kieltäytyi pelkäämästä", kirjoitti The Guardian -lehden toimittaja Donald Fields.

42. peliminuutilla Souness yllätettiin housut kintuissa. Liverpool-kapteeni seikkaili pallollisena kuin olisi pelleillyt viisivuotiaiden kanssa takapihallaan. Niin huono joukkue HJK ei ollut. Maajoukkuehyökkääjä Atik Ismail riisti pallon ja saattoi samalla Sounessin naurunalaiseksi. Läpiajostaan Ismail sijoitti pallon hallitusti alanurkkaan.

"Tiesin, ettei Souness ennätä perääni, joten edessä oli vain maalivahti Bruce Grobbelaar, joka oli varmasti viluissaan ja valmiina työttömyyskortistoon", Ismail leukaili Iltalehden mukaan.

"Nyt tuli työpaikka, mutta olin varma, että saan pallon verkkoon".

Ilta oli vielä nuori, mutta Liverpoolilla ei ollut onni myötä. Ilmiömäisen ottelun pelannut Wood pysäytti toisella puoliajalla esimerkiksi Sounessin ja Dalglishin vaaralliset laukaukset.

Ottelun jälkeen maalivahti oli onnensa kukkuloilla. Päätösvihellys oli hädin tuskin vaiennut, kun Wood ja englantilaistoppari Steve Wright olivat jo pyytämässä avaimia seuran toimistoon. Kaksikon oli päästävä puhelimen ääreen.

"Äiti, et usko tätä, mutta olemme juuri voittaneet Liverpoolin", Wood huudahti Ilta-Sanomien mukaan, kun langan toisesta päästä alkoi kuulua elonmerkkejä.

Paisley ei sen sijaan ollut juttutuulella.

"Sano kaikille, että me pelasimme huonosti, ja heidän maalivahtinsa oli hyvä", Paisley kertoi toimittaja Matti Einiölle. Siinä oli valmentajalegendan ottelun jälkeinen anti.

The Guardianin Fields ei ollut järin vaikuttunut Liverpoolin asenteesta.

"Loistavaa maalivahtipeliä ja odottamattomalle tasolle noussutta kotijoukkuetta vastaan heidän (Liverpoolin) ammattimaisuutensa ei ollut juuri muuta kuin paperitiikeri", Fields kirjoitti.

Takavuosikymmenten HJK tunnettiin pelillisten urotekojensa ohella edesottamuksistaan myös viihde-elämän saralla. Tälläkin kertaa Klubi oli maineensa veroinen. Yllätysvoittoa juhlittiin Helsingin yössä vailla huolta huomisesta. Eikä sellaista huolta toki ollutkaan, sillä seuraavan päivän harjoitukset peruttiin.

Tälläkin kertaa suomalaisen jalkapallon ilon hetki jäi lyhyeksi. Kolmantena vuonna peräkkäin suomalaisjoukkue sai Anfieldilla isän kädestä. Liverpool voitti toisen osaottelun 5–0, joskin Sixten Boströmin laukaus ottelun alkuhetkillä olisi voinut muuttaa ottelun kulkua, jos sentit olisivat olleet hänen puolellaan. Boström osui tolppaan.

Vaikka ottelupari päättyikin putoamiseen, se ei ole mullannut muistoja glooriantäyteisestä lokakuun illasta. Jos Ismailin MTV:lle vuonna 2015 tekemää haastattelua on uskominen, Olympiastadionilla toteutui suoranainen profetia.

"Ennen peliä Uuden Suomen toimittaja Tauno Aro soitti lankapuhelimella kotiini ja teki haastattelua tulevasta pelistä. Kerroin hänelle, että näin Woodin katseesta hänen pitävän nollan ja sanoin itse tekeväni voittomaalin", Ismail kertoi.

"Eihän sitä kukaan uskonut, mutta niin siinä vain kävi."

Lähteet: The Guardian, MTV3, Ilta-Sanomat, Iltalehti, LFChistory.net, HJK.fi, Helsingin Sanomat
 

Kun Pohjola valtasi Eurooppaa: "Svenniksen" IFK Göteborg nöyryyttää Saksan jättiläistä
Kun Pohjola valtasi Eurooppaa: Houghtonin vallankumous huipentuu Münchenissä

Euroopan Cup

HJK

Liverpool

Mestarien Liiga

Valioliiga

Veikkausliiga

Mitkä joukkueet menevät Super Bowliin? Lue NFL:n konferenssifinaaliennakko.

Unibet / 27/01/2023

Lue