Ilmiömäinen ja ärsyttävä Jon Jones on kiistatta yksi kaikkien aikojen parhaista vapaaottelijoista. Vahvan urheiluperheen vesa, kahden NFL-pelaajan veli, nousi 23-vuotiaan historian nuorimpana ottelijana UFC-mestariksi. Sen jälkeen ”Bones” hallitsi ylivoimaiseen tapaan kevyen raskaansarjan maisemaa vuosina 2011–2015 ja toistamiseen vielä 2018–2020.
Ilman pienintäkään epäilystä voi sanoa, että Jon Jones on todellinen poikkeuslahjakkuus. Samalla varmuudella voi todeta hänen olevan luultavasti kaikkien aikojen turhauttavin ottelija lajin ystäville.
Ihmelapsen harhapolut
Viime vuoden Jonesin fanit ovat joutuneet odottelemaan suurten toiveiden täyttymistä. Entisen mestarin edellisestä ottelusta on kulunut aikaa jo yli kolme vuotta. Ja viimeisestä todellisen suurmestarin tasoisesta esityksestä on vielä paljon enemmän aikaa.
Kärähdettyään pariin kertaan doping-aineista ja sekoiltuaan päihteiden kanssa niin kilpailukaudella, kotioloissa kuin loistoautonsa ratissa Jon Jones on viime vuodet yrittänyt pitää lähinnä matalaa profiilia. Tosin sitäkin seestymistä on haitannut parin vuoden takaisin perheväkivaltaepäily.
Urheilijana Jones on urallaan hävinnyt vain itselleen. Hänen ylivoimainen mestaruuskautensa päättyi siviilisotkuihin ja positiiviseen doping-näytteeseen. Uran huippuhetkiä ovat tahranneet vain hänen omat toilaulunsa ja kyseenalainen käytös. Virallisesti tilillä on ammattilaisuran ajalta yksi tappio – se tuli kuvaavasti Matt Hamillia vastaan, kun suvereeni Jones tuomittiin häviäjäksi sääntörikkomuksen vuoksi.
Odotus on vihdoin ohi
Jonesin luovuttua toisen kerran lunastamastaan mestaruusvyöstä muun muassa sopimussyistä, pitkäksi venähtänyttä hiljaiseloa on selitetty sillä, että mestari on tehnyt matkaa painoluokkaa ylemmäs. Fyysisiltä mitoiltaan Jones on ollut valmis kuninkuusluokkaan milloin tahansa, mutta ottelutauon aikana hän on rakentanut uudenlaista pohjaa voimaharjoittelulla ja kerryttämällä toistakymmentä kiloa elopainoa kohti todellisen raskassarjalaisen lukemia.
Kolmen vuoden tauko on tietysti vain kasvattanut odotusarvoa ja paisuttanut avoimia kysymyksiä supertähden uuden tulemisen mittasuhteista – osa yleisöstä lienee tosin jo tovi sitten kyllästynyt odottamaan Jonesia, jonka todellisen suuruuden ajoista alkaa olla pitkä aika.
Mutta nyt odottamisen aika on vihdoin ohi. Lauantaina Las Vegasin T-Mobile Arenan estradille astelee viimeisenä miehenä uusiutunut Jon Jones. UFC 285 -tapahtuman pääottelussa panoksena on tietysti raskaansarjan mestaruusvyö.
Koko kamppaileva maailma olisi halunnut nähdä Jon Jonesin haastavan monsterimies Francis Ngannoun, mutta sopimuserimielisyyksiin UFC:n kanssa ajautunut Ngannou jätti leikin sikseen ja vaihtoi kokonaan maisemaa. Nyt vapaana olevasta tittelistä Jonesin kanssa kilvoittelee Ranskan Ciryl Gane (kuvassa yllä).
Vastausten aika
Jonesin kaltaisen lähes myyttisen hahmon pitkä poissaolo ja vuosia hauduteltu painoluokan vaihto ovat paisuttaneet hänen ympärillään olevia kysymyksiä valtaviin mittoihin. Niinpä lauantain lähestyessä Jones varastaa luonnollisesti kaiken huomion Las Vegasin kirkkaissa valoissa. Viime vuosina kärkinimien joukkoon kiistatta kiilannut Gane on kuin statisti omassa ottelussaan.
Suurin vailla vastausta oleva kysymys on tietysti se, voiko 35-vuotias entinen mestari olla entisellään rillutteluvuosien ja ikuisuudelta tuntuvan ottelutauon jälkeen. Jones ei vakuuttanut edellisissä otteluissaan vuosikymmenen taitteessa. Voiko hän kääntää aikaa taaksepäin ja hurmata kamppailukansan takavuosien tapaan?
Oman mittavan kysymysmerkkinsä ilmaan piirtää siirtyminen raskassarjalaiseksi. Painoluokkaa alempana Jon Jones oli ennen kaikkea ylivertainen urheilija kilpakumppaneihinsa verrattuna. Nyt luonnonoikkumainen fyysinen etu on huomattavasti pienempi. Uuden sukupolven huippu-urheilija Gane on kutakuinkin Jonesin mitoissa ja ilman lihotuskuuriakin luonteva raskassarjalainen. Mitä tämä merkitsee Jonesin ottelemiselle?
Fyysisen koon ohella Jones oli uransa kirkkaimmalla huipulla taitotasoltaan ylivertainen mestari, joka niputti haastajia vaikkapa kokaiinihuuruissaan. Vuoden 2023 suoritustaso on kiehtova kysymys. Taitotaso sinänsä tuskin on merkittävästi rapistunut, mutta entäpä kyky käyttää työkalupakkia? Ja ennen kaikkea se, miten Jonesin fyysistekninen huippuosaaminen välittyy uusiin mittoihin selvästi painavampana ottelijana.
Inhimillisesti kiinnostavin kysymys on lopulta se, olisiko Jon Jones vihdoinkin seestynyt, jopa kasvanut ihmisenä statuksensa arvoiseen käytökseen. Onkohan konkari-ikäisenä onnistunut vihdoin jättämään toilailut taakseen vai lipeääkö sekoilun suurmestari taas kerran kaidalta tieltä, kun kierrokset kasvavat?
Ciryl Gane on pitkältä tauolta palaavalle Jonesille varsin hyvä mittari. Urheilullinen, tekninen ja ripeäliikkeinen ranskalainen asettaa jenkkitähden eteen sopivan haasteen heti. Kevyitä lämmittelykoitoksia ei kaipaa kukaan. Jos Jonesin terä on tylsistynyt, Gane voi olla liikaa. Mutta jos on tosissaan oman perintönsä ja itse julistetun kaikkien aikojen kovimman ottelijan aseman suhteen, tarjolla voi olla kysymysmerkkejä huutomerkeiksi oikova huippuottelu.
Jon Jonesin paluun odotusarvoja kuvastaa se, että pääottelun varjossa esiintyy UFC:n viime vuosien ylivoimaisin mestari. Valentina Shevchenko puolustaa naisten kärpässarjan titteliään Alexa Grassoa vastaan, mtuta tämä ei ilmeisesti kiinnosta ketään. Osin toki siksi, että Shevchenko on Jonesin kultavuosien kaltainen yksinvaltias, ylivertainen vertaistensa joukossa.
Did you read these articles yet?
Jääkiekko
Jalkapallo
Jalkapallo
Jalkapallo
Jalkapallo
Jalkapallo